maanantai 3. heinäkuuta 2017

Huuda Nivalast!

(sävel: Haloo Helsingin Huuda!)

Mä herään aamuviideltä, avaan verhot mun huoneesta ja katson suoraan synkkään metikköön. Mä ajattelen et miten voikaan olla noin kaunis, mut sehän on meidän oma Nivala.

Mä tahdon jatkaa en jättää tätä ja laulaa kun se viel on meidän.
Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja huuda, huuda onnesta. Ja ku me viel täst tykätään. Tai joku voi olla eri mieltä.

Mä nautin siitä tunteesta kun saan olla vapaasti. Ja näen jotain kauhua muitten silmissä. Mä juoksen kesäl pelloil ja tääl on paljon kavereit. Ja nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä.
                      Mä tahdon jatkaa en jättää tätä ja kun sä sen näät.

Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja
huuda huuda onnesta. Ja mä voin olla ylpee.

Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja huuda,  huuda onnesta. Ja ku me viel täst tykätään. Tai joku voi olla eri mieltä. 

Viivi Somero  
Järvikylän koulu 6.lk

                                           


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti