maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kun katson metsää...

Kun katson metsää talomme takana, mietin, miten onnellinen olen nivalalaisena. Nivalassa on niin kaunista, niin ihanan rauhallista. Kukat kukkivat, ja ruoho taipuu tuulessa. Metsä on vihreää, ja linnut laulavat pihapuussa. Minun Nivalani on täydellinen, juuri sellainen, jossa haluan olla.
                      Aamulla voin mennä metsään kävelylle, kun muut eivät ole vielä heränneet. Rakastan raikkaita hetkiä metsässä. Voin nähdä jäniksen hyppelevän pensaaseen, tai fasaanin kipittämässä polun viertä. Nivalan murre on mielestäni se paras, ja pidän siitä aivan älyttömästi.
                      Olen nivalalainen, ja hyvin iloinen siitä. Nivala on niin tuttu paikka minulle. Olen koko ikäni asunut täällä Nivalassa, ja Nivala on minulle erittäin tärkeä. Olen hirveän onnellinen, kun vanhempani muuttivat tänne Nivalaan 28 vuotta sitten.
Minulla on hyviä muistoja täältä. Jokainen muisto on minulle tosi tärkeä. Haluan aina muistaa, miten ihana lapsuus minulla on ollut täällä Nivalassa.

Laura Kivioja  6.lk


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti