maanantai 15. toukokuuta 2017

Elämän pieniä ja suuria iloja

Olen asunut koko ikäni muutamaa opiskeluvuotta lukuunottamatta Nivalassa syrjäkylällä, lapsena eri kylällä kuin nyt aikuisena.

Asumme mieheni kotitilalla ja olemme olleet maatalousyrittäjiä. Eläinten kanssa on touhuttu jo yli 30 vuotta. Olen pitänyt työstäni, tehtävät on voinut suunnitella melko vapaasti, eikä lapsiakaan ole tarvinnut viedä hoitoon. Siinä he ovat olleet pienestä mukana maatilan touhuissa. Pidän kotikylästäni, sen ihmisistä ja luonnosta. On monimuotoista metsää ja laakeita peltoaukeita, missä voi seurata vuodenaikojen vaihtelua, muuttolintujen lähtemistä ja saapumista.

Talvella elämä maatilalla on rauhallista. Silloin on enemmän aikaa käsitöille, lukemiselle ja kansalaisopiston piireille. Käyn jumpassa oman kylän koululla. Jumpan lomassa on mukava jutella ja kertoa vitsejä. Mieli ja kroppa virkistyvät. Vedämme pelloillemme perinteisen latuja. On mahtava pistää porraspielestä sukset jalkaan ja siitä vaan sivakoimaan! Pidän leipomisesta, ja talvella leivinuuni lämpiää usein. Saa monenlaista leipää kerralla paljon, ruoka lopuksi hautumaan uuniin - ja mikä suloinen pehmeä lämpö leviää huoneisiin!

Keväällä auringon kohotessa korkeammalle alkaa siemenpussien hypistely, ja sormet syyhyävät multaan. On ilo seurata hentojen taimien kehittymistä valmiiksi kasveiksi.

Kesällä aika kuluu ulkosalla kasvimaalla ja kukkapenkkien hoitelussa. Loppukesällä alkaa intohimoinen marjastus, ja pakastimet täyttyvät vitamiineista. Iltaisin lämpiää ulkosauna. Löylyissä ja vastanläiskeessä kipeytynet lihakset vertyvät, ja sen jälkeen pulahdus uimalampeen niin kyllä virkistää!

Olen syntynyt kesällä, mutta mielivuodenaikani on kuitenkin syksy ja mielimaisemani syksyinen suo. Suon ruskan värit, voimakas tuoksu, vaimea lintujen laulu ja aivan omanlaisensa hiljaisuus ja rauha - se voimaannuttaa.

Nyt olemme jo luopuneet karjanpidosta ja jää enemmän aikaa lastenlasten kanssa touhuamiseen. Heidän kanssaan tuntee itsekin nuortuvansa, ja mielen täyttää ilo ja kiitollisuus näistä hetkistä.

Syrjäkylän mummu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti