maanantai 24. huhtikuuta 2017

Suomi, isänmaani

Kanssasi olen kulkenut
kahdeksan vuosikymmentä.
Syntyissäni olit vaatimaton,
harmaa ja väritön,
mutta tahtosi oli voimakas,
omat asiasi itse hoitaa.

Lapsista kasvoi sitkeä kansa,
sitä sinä tarvitsit.
Kaadettiin kasket,
kynnettiin pellot,
poikasi teki työtä
otsansa hiessä.
Ojat levenivät,
vainiot kasvoivat.
Leipää riitti vieraallekin.

Hyvinvointi saavutti
pienen Suomen niemen.
Kansa avasi aapiset,
etsi tietoa kirjoista
kursseilla ja koulutiellä.
Nuoret kaikki, tytöt, pojat
ahkeroivat päästäksensä
taitojansa parantamaan,
leipäänsä leventämään.

Annoit, isänmaani,
lapsillesi leivän,
turvan tarvittavan,
paistoi vainioille aurinko.
Kukki rakkaus, perheet kasvoi,
tulevaisuus näytti valoisalta.
Silloin jyrähtivät tykit,
vihollisen liekit leimahtivat.

Kutsuit isänmaani
pojat rintamalle
rajojasi puolustamaan
perheitänsä pelastamaan
varjelemaan vainolaisen vihalta.

Tässä auttoi Isien Jumala,
kuuli lasten rukoukset
kaiken kansan huokaukset,
auttoi sinut, isänmaani,
itsenäisenä kansana
tietäsi jatkamaan.

Vuosikymmenet on yhdessä taisteltu,
minä tieni päässä,
sinä jatkat taivalta.
Ihanat kesäiset yösi
kauniit talviset maisemat
uusi oppinut sukupolvi,
nuoret maatamme rakastavat.
Tästä kaikesta kiitän.

Yhtä pyydän sinulta
Suomi, isänmaani:
Sankarihaudoille
ohjaa nuoret ja lapset.
Kerro heille:
Siellä lepäävät isät ja veljet
jotka hiellään ja verellään
tämän maan ovat lunastaneet.

Täällä soikoon suomenkieli,
Väinön kannel kaikukoon,
ja rakkaus tähän maahan
isänmaahani Suomeen
polvi polvelta lujittukoon.


Sirkka Junttila 20.2.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti