maanantai 6. maaliskuuta 2017

"Satu meni saunaan, pani laukun naulaan..."

loruilee tässä satumummo Maija Ylen-Julin.

Olen syntynyt vuonna 1937. Varhaislapsuuteni satuja olivat isän koulussa oppimat lorut, runot ja tarinat, joita hän ulkomuistista luki meille lapsille. Sitten alkoivat sotavuodet, pelko ja isänikävä. Viiden sotavuoden jälkeen isä tuli kotiin ja elämästä katosi vähitellen ankeus.

En ollut vielä koulussa, kun sain kokea suuren ihmeen. Vaatimattomien sotajoulujen jälkeen saimme lahjaksi koko sarjan, siis useita kirjoja, Topeliuksen Lukemisia lapsille. Olin oppinut lukemaan 5-vuotiaana, ja satujen maailma alkoi aueta minulle. Sain lukea satuja nuoremmille sisaruksilleni. Adalmiinan helmi, Koivu ja tähti, Sampo Lappalainen mm. sykähdyttivät silloin ja sykähdyttävät vieläkin. Olen lukenut tietysti paljon satuja omille pojilleni ja heidän lapsilleen. En empinyt yhtään, kun muutettuani vuonna 2001 takaisin synnyinseudulleni minua pian sen jälkeen pyydettiin MLL:n ja kirjaston sadunlukijaksi.

Meitä satumummoja on tänä vuonna kuusi lukuparia, joten vuoroja ei tule liian usein. Lukuaikoja ja -päiviä on jouduttu kokeilemaan ja vaihtelemaan. Nyt luemme keskiviikkoisin klo 10-10.45. Kuulijamme ovat yleensä alle esikouluikäisiä. Heitä saattavat äidit, joskus isät, perhepäivähoitajat. Usein hekin jäävät kuuntelemaan satuja, tai sitten joku juoksee asioillaan kaupungilla.

Kirjasto on paras mahdollinen satutuntipaikka; kirjat ovat siellä käden ulottuvilla. Joskus tuomme kotoa oman perhepiirimme suosikkeja ja luemme niitä. Kuulijamme ovat niin pieniä, että kirjojen kuvat kiinnostavat heitä ainakin yhtä paljon kuin teksti. Siksi on valittava kirjoja, joissa on suuret, värikkäät kuvat. Takaperin lukeminen kuvia näytettäessä ei ole helppoa, mutta ainahan mummo voi kertoa omin sanoin ja vähän säveltääkin.

Nykyajan lapset ovat aktiivisia ja osallistuvia. Heillä on mielipiteitä, joista pitää keskustella. Ja siihen meillä on aina aikaa. Joskus kuunteleminen väsyttää. Silloin voi laulaa tuttuja lauluja ja vähän leikkiä. Lorut ja pienet runotekstit ilahduttavat lapsia ja saavat heidät aina innostumaan. Kurinpito-ongelmia ei satutunneilla tietenkään ole. Jos vilkkaita kaveruksia on useita ja he innostuvat, niin että toiset häiriintyvät, olen pari kertaa luvannut innokkaimmalle istumapaikan sylissäni. En ole saanut tällä keinolla ketään syliini, mutta joskus joku on tullut ihan vapaaehtoisesti.

Satutunnilta palaan aina kotiin virkistyneenä. Pienten persoonallisuuksien ja oman lukuparin kohtaaminen on joka kerta rattoisaa. Kirjaston henkilökunta ja MLL:n toimijat ovat tulleet tutuiksi. He järjestävät meille joskus yhteisiä tilaisuuksia, joissa tapaamme kaikki lukupiirissä mukana olevat.

Me toivomme ja uskomme, että kaikki nämä pienet ihmiset, joita saamme sadunmaailmaan saatella, osaavat aikuisinakin kirjastoon ja löytävät elämäänsä sisältöä kirjoista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti